Adoptioperheille hyvä Helsinki on parempi ihan kaikenlaisille perheille

13. maaliskuuta 2025

Jotta Helsinki olisi hyvä kaupunki ihan kaikenlaisille perheille, täytyy sen tunnistaa paremmin perheiden monimuotoisuus ja vastata siihen. Käyn tässä kirjoituksessa läpi neljä asiaa, miten Helsinki voisi toimia paremmin adoptioperheiden näkökulmasta ja lopussa kerron, miten ne hyödyttävät laajemminkin kaikenlaisia perheitä.

1. Sujuva saapumisprosessi kansainväliseen adoptioon

Adoptioperheeksi tullaan ensin hitaasti, sitten äkkiä. Vuosien odotusaika muuttuu lapsiperhearjeksi muutamassa viikossa. Etenkin kansainvälisessä adoptiossa ylimääräistä haastetta perheille tuo se, että samalla, kun elämä mullistuu aivan toisenlaiseksi, pitää pystyä itse koordinoimaan maahan ja kaupunkilaiseksi saapumisen prosessia: yhteydenpitoa sosiaalitoimeen, neuvolaan, terveystarkastuksiin plus muuhun byrokratiaan. Asiat kyllä lutviutuvat nykyisinkin, mutta paljon turhaa säätöä olisi vältettävissä. Selkeä “Tervetuloa Helsinkiin” -prosessi helpottaisi niin adoptioperheen kuin heidän kanssa työskentelevien ammattilaisten arkea. Prosessiin voisi kuulua vakiona:

• Ennakkotapaaminen neuvolan ja adoptiotyöntekijöiden kanssa, jossa suunnitellaan ja aikataulutetaan ja varataan toimenpiteet maahan saapumisen jälkeisille viikoille.
• Selkeät ohjeistukset terveystarkastuksiin, rokotuksiin yms. terveydellisiin tarpeisiin, jotta selvittäminen ei jää vanhempien tai yksittäisten työntekijöiden vastuulle.
• Perehdytys työntekijöille, jos he työskentelevät ensimmäistä kertaa adoptioperheen kanssa.
• Koordinointi yleisten Helsingin perheeksi tulemista ja maahan muuttavia lapsia tukevien prosessien kanssa.

2. Tuetusti varhaiskasvatukseen ja koulupolulle

Varhaiskasvatuksen ja koulun aloitus on adoptiolapsille kriittinen kohta. Monella adoptiolapsella on kannettavanaan varhaislapsuudessa koettua voimakasta stressiä tai traumaa ja huono alku perheen ulkopuolisessa hoidossa voi laukaista näitä uudelleen. Sujuvan alun aikaansaamiseksi:

• Varmistetaan varhaiskasvatuksen ja koulujen henkilöstön osaaminen, kun ryhmään tulee adoptiolapsi. Perusymmärrystä tulisi olla adoptioon liittyvistä erityistarpeista, kuten mahdollisista kiintymyssuhteen haasteista, traumataustasta tai identiteettikysymyksistä. Hyviä materiaaleja on jo olemassa esimerkiksi Adoptioperheet-järjestöllä, mutta systemaattisuutta tarvittaisiin siihen, että henkilöstö oikeasti ehtii aiheeseen perehtyä ja tarvittaessa suunnitella toimintaa uudella tavalla.
• Riittävä jousto aloituksessa. Osa lapsista voi tarvita pitkänkin liukuman aloitukseen ja varsinkin alussa selkeästi vahvempaa vuorovaikutuksen ja tunnesäätelyn tukea kuin pelkästä iästä tai virallisesti todetuista erityistarpeista voisi päätellä.
• Tunnistetaan, että haasteet koulunkäynnissä voivat olla muitakin kuin oppimisvaikeuksia. Monien adoptiolasten kohdalla itse oppimisessa ei ole ongelmaa, mutta kouluympäristössä pärjääminen edellyttää alkuun vahvaa aikuisen tukea. Tarvetta on esimerkiksi laajemmalle ymmärrykselle traumataustan vaikutuksista käyttäytymiseen ja tunnesäätelyyn.
• Varmistetaan, että koulujen ja varhaiskasvatuksen yhdenvertaisuustyötä jatketaan ja kouluja ja päiväkoteja yleisemminkin kehitetään inklusiivisiksi, monimuotoiset perheet vastaan ottaviksi paikoiksi.
• Kohdataan lapsi aina ensisijaisesti lapsena.

3. Perheiden kuormitus pienemmäksi

Adoptioperheiden kesken keskustellessa usein nousee esiin adoptioon liittyvän osaamisen puute muissa kuin adoptioon suoraan liittyvissä sosiaalipalveluissa ja se, että eri palvelut eivät keskustele sujuvasti keskenään. Näin perheille itselleen jää perehdyttäjän, tiedon välittäjän ja koordinaattorin rooli. Tilanteen parantamiseksi:

• Nimetään perheelle kaupungin puolelta adoptioyhteyshenkilö, jonka tehtävänä olisi lapsen edun mukainen, adoptiotietoinen yhteydenpito tarvittavien tahojen, esimerkiksi neuvolan, perheneuvolan, päiväkodin ja koulun välillä. Adoptiososiaalityöntekijän roolia voisi kehittää ja resurssoida tähän suuntaan.
• Kaupungin adoptioperehdytyspaketin kehittäminen, joka olisi helposti henkilöstön ja perheiden käytettävissä aina tarvittaessa.
• Jatketaan perhekerhotoimintaa ja tuetaan muillakin keinoin vertaistukiverkostojen syntymistä ja pysymistä.
• Tunnistetaan yhdessä perheiden kanssa ennakoivasti mahdollisia terveydellisiä ja mielenterveydellisiä tarpeita ja varaudutaan niihin yhteistyössä eri tahojen kanssa.
• Huomioidaan adoptioperheiden erityistarpeet yleisesti palvelujen kehittämisessä, jolloin useammat palvelut tukevat jo lähtökohtaisesti hyvin myös adoptioperheitä.
• Varmistetaan kaikille lapsille ja nuorille riittävät ja helposti saavutettavat sosiaali- ja terveyspalvelut, mielenterveyspalvelut mukaan lukien.

4. Puututaan rasismiin ja syrjintään

Monet kansainvälisesti adoptoidut lapset kohtaavat arjessaan rasismia, joka voi näkyä niin kouluissa, harrastuksissa kuin terveydenhuollossakin. Adoptiossa ei ole kyse ainoastaan siitä, miten lapsi kiintyy perheeseensä, vaan myös siitä, miten lapsi otetaan vastaan kotikaupunkiin ja koko yhteiskuntaan. Helsingin täytyy:

• Kouluttaa henkilöstöään antirasismista ja kulttuurisesta osaamisesta.
• Tunnistaa rasismia ja muuta syrjintää muun muassa tilastoaineistoja hyödyntäen, jotta siihen voidaan puuttua.
• Kehittää päiväkodeista ja kouluista paikkoja, joissa perheiden moninaisuus tunnistetaan ja kaikenlaisia perheitä arvostetaan.
• Tuoda viestinnässään vahvemmin esiin perheiden moninaisuus ja torjua haitallisia stereotypioita.
• Varmistaa harrastusten saavutettavuus kaikenlaisille perheille.
• Lisätä eri väestöryhmien välisiä kohtaamisia tavoilla, joissa kohtaamiset ovat tasa-arvoisia, yhteistä etua edistäviä ja yhteistyötä luovia.

Adoptioperheille hyvä kaupunki on parempi ihan kaikenlaisille perheille

Adoptioperheitä on suhteellisesti kaupungissa aika vähän, mutta tavalla tai toisella monimuotoisia perheitä paljon. Moni näistä parannuksista loisi myös laajemmin perheystävällistä Helsinkiä. Lasten moninaisuuden hyväksyvät koulut, paremmin koordinoidut ja vuorovaikuttavat palvelut ja rasismiin puuttuminen tekevät arjesta turvallisempaa, sujuvampaa ja paremmin kaikki perheet mukaan ottavaa riippumatta siitä, onko kyseessä esimerkiksi adoptioperhe, maahanmuuttajaperhe, kahden kulttuurin perhe, monikkoperhe, yksinhuoltajaperhe tai uusioperhe.