Paljasjalkainen junantuoma

Synnyin vuonna 1982 asuessamme Lauttasaaressa, jossa esivanhempiani on asunut jo 1900-luvun alusta lähtien. Ollessani kuusivuotias muutimme Kangasalle, jossa sukujuureni myös vahvasti ovat. Siellä kasvoin aikuiseksi ja opiskelemaan jatkoin Tampereelle teknilliseen yliopistoon, josta valmistuin diplomi-insinööriksi ja matemaattisten aineiden opettajaksi 2009.

Paluu Helsinkiin koitti rakkauden ja työn perässä 2012. Reittini Itä-Helsinkiin kulki Kulosaaren ja Käpylän kautta. Muutettuamme 2019 Itäkeskukseen löysin itsestäni vahvemmin paikallisen identiteetin. Stoa, Juorumäen viljelypalsta, Puotilan kartano, Ystävyydenpuiston vanhat koivut, Rastilan metsät, Kallahdenniemen rantaluonto, Marjaniemen uimaranta, sekä lapsiperheen näkökulmasta alueen monet leikkipuistot ja leikkipaikat muodostavat hienon ympäristön arjelle. Juuri siksi haluan, että Itä-Helsinkiä kehitetään reilusti.

Laadukkaan koulutuksen asiantuntija

Työuraa olen tehnyt yli 15 vuotta koulutuksen, erityisesti korkeakoulutuksen laadun ja koulutuspolitiikan parissa. Ensin työskentelin Tampereen teknillisellä yliopistolla koulutusohjelmien suunnittelijana, josta siirryin koulutuksen arvioinnin pariin kansalliseen koulutuksen arviointikeskukseen. Nykyisin olen töissä Teknologiateollisuus ry:ssä koulutuspolitiikan päällikkönä. Työnkuvaani kuuluvat erityisesti teknologia-alan osaamistarpeiden ennakointi ja korkeakoulupolitiikka, eli siihen vaikuttaminen, että teknologia-alan yrityksille riittää osaavia, korkeasti koulutettuja työntekijöitä niin Suomesta kuin ulkomailta ja että heillä on tarvittavaa osaamista tulevaisuuden haasteiden ratkomiseen.

Työni koulutuksen parissa on opettanut erityisesti sen, että aito tehokkuus syntyy laatuun keskittymisen kautta, ei etsimällä tuottavuutta leikkauksilla tai pelkkiä resursseja kaatamalla.

Perheenisä

Perheeseeni kuuluu puoliso ja lapsi. Tulimme perheeksi adoption kautta. Isyys tarkoittaa minulle arkisia asioita. Sitä, että päiviä rytmittävät päiväkotiin viennit ja noudot, ruokailut ja uniajat. Sitä, että saa viettää aikaa lapsen kanssa leikkien ja perheen yhteisiä juttuja tehden. Sitä, että saa kokea yhdessä kaikki ne ilot, surut ja hämmästykset, kun lapsi kokeilee, uhmaa, oppii ja kasvaa. Kuten jokainen adoptiovanhempi tietää, on adoptiovanhemmuus pääosin juuri tätä - vanhemmuutta. Mutta sitten ovat ne tietyt asiat, joihin adoptio tuo oman lisänsä ja niiden vuoksi on tärkeää, että palvelut neuvoloista päiväkoteihin ja terveyskeskuksista kouluihin tunnistavat perheiden erilaiset taustat ja tarpeet.